Hyp hyp hypitään

Herttinen sentään, onko viime kirjoituksesta kohta jo kuukausi?? Sen siitä saa, kun elämä vie mennessään. Ehkäpä tästä ryhdistäydyn, ja yritän kirjoittaa vähän enemmän.

Mitähän tässä välissä on tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä, olen juossut ja lenkkeillyt, tehnyt töitä, vähän lisää töitä, ja ajatellut, että kyllä pitäisi kirjoittaa taas ja kertoa edes, että hengissä ollaan. Elämä on ollut kivaa, jalka on kestänyt hyvin, ja olen nauttinut kiireistäkin. Auttaa kovasti kaikkeen, että saa tehdä työtä, joka on kivaa.

Tänään oli viimeinen juoksukoulukerta, lasketaanko lenkiksi, että istuin puolitoista tuntia lenkkivaatteet päällä? Tänään nimittäin lähinnä puhuttiin: ravinnosta, lihaskuntoharjoittelusta, sykkeistä. Kotitreeneistä puhuttaessa esiin kaivettiin hyppynaru. Ennen kuin ehdin ajatella, että voi kun meillä ei mahdu hyppimään, niin vetäjä esitteli kuinka pienessä tilassa hyppynarun kanssa voi hyppiä. Ja kotiin pääsyäni totesin, että kyllähän meillä mahtuisi. Pienillä järjestelyillä ainakin. Toinen esillä ollut uusi juttu minulle oli hiekkasäkki. Niihin olen kyllä törmännyt aivan muissa yhteyksissä ihan riittävästi, enkä ainakaan ihan heti ole sellaista ostamassa. Hyppynarun voisin laittaa kyllä listalle.